Tokomasis on tehnyt comebackin, ja treenailut ovat näinollen jääneet aivan kuolettavan vähälle.

Jotain merkkiä, noutoja, luoksaria ja paikkamakoilua ollaan otettu, mutten jaksa muistaa niistä mitään tarkkoja hommia, kai ne ihan kelposasti on mennyt. Seuraaminen taas on asia erikseen, enkä jaksa siitäkään sanoa enempää kuin että hyväksyn sen sellaisena mitä se nyt on, vaikkei se ihan täysin sellaista olekaan mitä haluan. Olen huomannut, että riippuu paljolti tuon elikon "mielialasta" millä tavalla se seuraa..
Tytöt ovat saaneet M:n pään ihan pyörälle, viime viikonloppuna kiipes melkeen seinille ja pari jotain vikinä-ääntäkin suusta pääsi. Ulkonakin korvat kadoksissa ja hajujen perässä mennään vähän liikaakin..

Yritän saada itselleni intoa treenaamiseen, ja illalla iltalenkin yhteydessä voitais kenties jotain seuruupätkiä ottaa ja miksei makoiluakin.

Viime päivien treenit ovat sisältäneet merkkiä, metskunoutoa, piilomakoilua sekä seuraamista kosketuskepillä. Sisällä siis, koska ei ole oikein mitään kenttää missä voitais treenata, ja on ollut myös inhottavan kylmä.

Merkille meno on oikein hienolla mallilla, merkille lähetys on tapahtunut n. 10 metrin päästä. Vauhtia riittää, ja menee merkin taakse suoraan seisomaan. Muutamaan otteeseen pelleily on ollut kova sana. Merkin läiskiminen tassulla kuuluu tähän kategoriaan. Ihme kyllä, ei ole vielä yrittänyt noutaa merkkiä. Onneksi.

Metskunouto on myös kivalla mallilla. Lähtee kapulan luokse hirvittävällä vauhdilla, eikä palauttamisvauhtikaan ole mikään huono. Lähes poikkeuksetta tuo laukalla.

Piilomakoilua myös, kahden minuutin pituista sellaista. Olen peilin kautta tarkkaillut kohdetta, ja ei ole keksinyt mitään tyhmyyksiä. Makaa liikkumatta, katse eteenpäin suunnattuna. Huomattavasti parempaa kuin makoilu alokas tyyliin.

Seuraamista hiotaan kosketuskepillä, tosi kivasti menee kyllä. Saa hyvin opetettua sen oikean paikan ja tiiviyden. Eiköhän tämä tästä tosiaanki lähe sujumaan. Oishan se kiva, jos ennen kesää tää seuraaminenkin olis sellasta mitä haenkin. Sitten pitäis päästä kunnon koirahäiriöön treenailemaan, ja sitte jos uskallettais eka mölleihin ja sitte kokeeseen.. Mutta tavotehan ois se, että jos nyt edes tänä vuonna päästäis säätämään kokeeseen. Jaa-a.

Pakkaset alkaa hellittämään pikkuhiljaa, mutta en usko että toi lumi lähtis tosta maasta kovin nopeasti. Höh. Törkee homma kyllä. Ei meitä pieni lumikerros haittaa, mutta ei me viitsitä missään hangessa treenata. Monistakaan syistä.
Tänään on ollu chillipäivä, ei treenailuja, pelkästää sohvalla makaamista koiran osalta. Ei se näytä sitä haittaavan.

Onhan se lomapäivänsä ansainnutkin, koko viikon on ollut ihan sairaan mahtava.

Tänään sain väsättyä kosketuskepin, ja aloitimme heti kosketuskeppiin tutustumisen.
Milo tökkii jo innoissaan sitä, saahan siitä namia. Jätkä muutenkin tykkää eri asioiden tökkimisestä. Se tuppaa joskus lenkilläkin tökkäämään mua jalkaan, ja sisällä tökkii palloja ja muita esineitä käskystä ja käskyttämättä eri paikkoihin (sohvan alle esimerkiksi). Joten, mulla on todella vahva tunne tästä kosketuskepin käytöstä!

Myös merkkiä treenailtiin, vaihtelevalla menestyksellä.
Asettuuhan M sinne merkin taakse ihailtavan hyvin - pääosin. Kerran kuitenkin tökkäsi tassulla merkin kumoon, toisella kerralla meni nätisti merkin taakse ja juuri kun olin palkkaamassa, se meni kumarrus asentoon. Jepjep.

Jäi kuitenkin hyvä mieli pienestä treenistämme, koska jälkimmäinenkin asia on aika hyvin jo taottu M:n päähän.
Tänään luultavasti otetaan vielä jotain, voitais tunnaria ehkä kokeilla.

Tuollanen huudahdus pääsi yhen kaverin suusta, kun sanoin että taidan vaihtaa seuraamisen opetustyyliä - taas. Joo. Oon tosissani. Musta tuntuu, että toi tyyli mitä oltiin jonkin aikaa testattu, on meille (mulle) liian hidastempoinen. En ole kovin kärsivällinen ihminen nimittäin, vaikka joskus kai pitäisi olla.

Nyt otamme käyttöön kosketuskepin. Tällä tyylillä mä aijon saada ton seuraamisen kuntoon, ihan varmasti. Oikeesti. Ei mitään "ehkä" vaan ihan varmasti. Aloitamme kosketuskeppi treenit suunnitelmien mukaan huomenna.

Kuinkakohan moni huokaisee kyllästyneenä näihin mun koulutusongelmiini.

Merkkiä ollaan treenailtu tänäänkiin muutamaan otteeseen. Kerran tökkäsi tassulla kumoon merkin, mutta muuten on mennyt esimerkillisesti.

Tänään käytiin katsastamassa yks hiekkakenttä, koska ajattelin että "täytyyhän sen olla aurattu!" mutta kun saavuttiin sinne, niin siellä oli valehtelematta parikymmentä senttiä lunta. Jepjep. Vois se kesä tulla.